Doom metallin juuret ovat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun heavy metallissa. Black Sabbath on monien doom metal bändien suurin esikuva. Sekä musiikki, että sanoitukset pyrkivät luomaan epätoivoa tihkuvan tunnelman. Doom metal on yleensä huomattavasti hitaampaa ja raskaammin soitettua kuin muut heavy metallin tyylilajit. Tyylilaji kehyttyi omaksi genrekseen 1980-luvun alkupuoliskolla. Yleisimmät doom metallissa käytetyt instrumentit ovat sähkökitara, sähköbasso ja rumpusetti, joskus harvoin myös kosketinsoittimet. Laulutyyli on yleensä puhdas, perinteisessä doom metallissa ei käytetä örinälaulua, mutta tietyissä tietyissä doom metallin alagenreissä kuullaan myös örinälaulua. Kitarat ja basso soittavat usein samaa riffiä, joka luo raskaan äänivallin.

Doom metallin alagenrejä:

• Epic doom tyylissä on paljon vaikutteita klassisesta musiikista, sanoitukset käsittelevät fantasiatarinoita tai mytologiaa. Laulutyyli on usein mahtipontinen, jopa oopperanomainen.
• Stoner doom sisältää psykedeelisiä vaikutteita. Yleensä stoner doom on hyvin bassovoittoista ja kitarasoundeissa käytetään voimakkaasti efektejä. Stoner doomia voidaan myös pitää stoner rockin hitaampana ja raskaampana muotona.
• Funeral doom on erittäin hidastempoista ja painottaa hyvin voimakkaasti epätoivoista tunnelmaa, niin musiikin kuin lyriikoidenkin puolesta. Tässä tyylissä laulu on usein örinälaulua ja messuamista. Tyylilajissa käytetään enemmän kosketinsoittimia ja syntetisaattoreita kuin perinteisessä doom metallissa.
• Death doom yhdistää death metallin örinälaulutyylin ja doom metallin hitauden sekä raskaan äänimaailman. Tyylisuunta kehittyi 1980-luvulla ja nousi suosioon 1990-luvulla.

2016-09-30