• Palm mute, tämä soittotekniikka on ehkä yksi tärkeimmistä metallikitaristin tekniikoista. Voimakkaasti särötetyn sähkökitaran sointi kuolletetaan oikean käden (oikeakätisillä kitaristeilla, vasenkätisesti soittavat kitaristit käyttävät luonnollisesti vasenta kättään) kämmensyrjällä asettamalla sen tallaa vasten. Tämä tiukentaa rytmikitaran soittoa huomattavasti, sillä pitkään soivien äänien sijaan (särötetyn sähkökitaran sointi on hyvin pitkä, koska särö pidentää soinnin sustainia huomattavasti) kitaristilla on täydellinen kontrolli siihen, kuinka pitkänä nuotti soi.
  • Tremolopikkaus, kitaristi soittaa kappaleen tempon mukaan joko 16- tai 32-osanuotteja, yleensä samaa nuottia. Tätä voidaan vielä tarkentaa käyttämällä palm mutea, jolloin soittaja pystyy säätelemään kompin ”tiukkuutta”. Black metallissa palm mutea ei usein käytetä, mutta power tai death metallissa sitä käytetään usein juuri rytmikitaroissa.
  • Alternatepikkaus, kitaristi soittaa hieman samalla tyylillä kuin tremolopikkauksessa. Plektralla näppäillään vuoron perään alas- ja ylöspäin. Tällä tavalla voidaan tehdä nopeita skaalajuoksutuksia, jotka ovat olennainen osa heavy metal sooloja.
  • Sweep picking, arpeggioiden soittaminen alternapikkaustekniilla voi olla hyvinkin haastavaa, sillä niissä hypätään usein kieleltä toiselle jolloin on hyvin hankala käyttää alas-ylös näppäilytekniikkaa. Sen sijaan kitaristi ikäänkuin ”pyyhkäisee” plektralla joko alas tai ylös, joskus myös alas ja ylös, soittaen arpeggion nuotit samansuuntaisella plektran pyyhkäisyllä. Tästä tekniikka on saanutkin nimensä ”sweep picking”.