Tematiikka

Metallimusiikin kuvasto on pitkään flirttaillut okkultististen teemojen kanssa. Tämä on myös se, mikä ihmisille tulee usein ensimmäisenä mieleen kun puhutaan metallimusiikista. Genren tematiikka ei kuitenkaan ole näin yksioikoista, vaan metallimusiikin teemoista löytyy hyvinkin paljon erilaista ammennettavaa. Yksi merkittävämpiä (ja myös ensimmäisiä sosiologi Deena Weinsteinin julkaiseman ”Heavy Metal: A Cultural Sociology” kirjan ohella) julkaisuja on Robert Walserin kirja ”Running With the Devil: Power, Gender, and Madness in Heavy Metal Music”.

Walser sukeltaa kirjassaan enemmänkin metallimusiikin tematiikkaan ja myös metallimusiikin sukupuolirooleihin. Tutkimus on sinänsä jo vanha, julkaisu on vuodelta 1993, melkein 25 vuotta vanha. Monet sen huomioista eivät enää päde niin nykymetallimusiikkiin, varsinkin sukupuoliroolitus on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana huomattavasti. Nykyisin on aivan normaalia, että metalliyhtyeen solistina on nainen. Sanoitusten skaala on myös huomattavasti laajentunut. Alunperin heavy metallissa sanoitukset olivat usein aikalailla fantasia-, scifi- ja okkultismipainoitteisia. Kaikkia näitä löytyy tietysti nykyäänkin, mutta niiden lisäksi genren sanoitusten kirjo on laajentunut voimakkaasti koskettamaan hyvinkin erilaisia aiheita. Alkujaan punk rockista alkunsa saanut yhteiskunnallinen kantaaottavuus on nyt myös hyvin yleistä metallimusiikissakin.

Estetiikka

Siinä missä sanoitukset ovat flirttailleet okkultismin kanssa, on yhtyeiden visuaalinen ilme hakenut vaikutteita samasta teemasta. Monella bändillä visuaaliseen ilmeeseen kuuluvat antikristilliset symbolit, kuten väärinpäin käännetty risti tai pentagrammi. Musiikkityylin alkuaikoina näitä käytettiin monesti vain niiden shokkiarvon takia. Ajat olivat erilaiset, ja kun heavy metal ensimmäisen kerran nousi pinnalle, oli ihmisiä helppo säikytellä tällaisella kuvastolla. Tällä haettiin kapinallisuutta ja auktoriteettien vastustamista, joka on ollut olennainen osa rock-musiikkia ja nuorisokulttuuria myös jo ennen heavy metal musiikkia. Alkuaikoina soittajat pukeutuivat myös hyvin tummanpuhuvasti. 1980-luvulla tämä muuttui hieman ja metallimusiikoissakin nähtiin väriä hieman enemmän kuin aikaisemmin. Tämä muuttui taas 1990-luvulla, jolloin mustaan pukeutuminen palautui takaisin metallimusiikin estetiikkaan ja on säilynyt ”muodissa” siitä asti.

Metallimuusikoiden imagoon on usein kuuluneet myös niitit ja nahka. Tämänkaltaista estetiikkaa on myös viljelty lavarekvisiitassa. 1990-luvulla metallimusiikkiin ilmestyivät myös kasvomaalaukset ja -maskeraukset, vaikka Kiss ja King Diamond olivatkin käyttäneet näitä jo aiemmin, muut yhtyeet olivat omaksuneet niitä hyvin vähän. 1990-luvulla kun black metal alkoi nousta, monet black metal muusikot tekivät itselleen nk. corpsepaint-maskin, eli valkoiset kasvot joissa on erilaisia kuvioita tai korostuksia mustalla. Nykyään myös folk metallissa ja pakanametallissa on hyvin tavallista tehdä erilaisia kasvomaskeja, jotka imitoivat erilaisia ja eri kulttuurien sotamaalauksia. Folk metal-yhtyeiden jäsenet myös pukeutuvat usein myös erilaisiin turkiksiin ja eri kulttuureissa pakanallisina pidettyihin vaatteisiin ja asusteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *